Sissus tätä lumen määrää! Kaks päivää on satanu lunta melkeenpä taukoamatta ja olen saanu huomata, että lumisateella lumitöiden tekeminen on varsin epäkiitollista puuhaa.. Vaikka sitä tekis kuinka kauan se ei sitten näy missään; ei mun haban kasvamisena eikä lumen määrän häviämisenä pihalta. Ja kaikista raivostuttavinta on se, kun ite huhkin monta tuntia lapion kanssa meidän keskikokoisella etupihalla niin naapuri vetää oman pihansa hienolla mönkijällään viidessätoista minuutissa. Siinä samalla hän ehtii aurata vielä postilaatikon edustan ja lähellä olevan puiston, kun minä en ole päässy portaita pitemmälle. Ei ketuttanu sitten yhtään.

Sitten iloisempiin uutisiin! Nimittäin mun osalta kevään ylppärit on ohi ohi ohi!! Se miten ne meni on taas ihan oma lukunsa.. Sanotaanko näin, että äikkä menee varmuudella läpi ja mulla olis sellainen hyvä tuntuma, että sain sen enkun rämmittyä jollain tavalla läpi. Uskonto meni sitten ihan totaalisesti penkin alle, raiskasin rakkauden kaksoiskäskyn niin pahasti, että mut varmaan poltetaan roviolla tai kivitetään jumalan pilkasta..

Tami ja Riimi

Koirien kanssa ollaan keskitytty tässä kuussa treenaamiseen ja reiluun lenkkeilyyn. Ehkä oikeammin olis sanottu, että Riimin kanssa ollaan keskitytty, Tami on viettäny saikkua. Muutama viikko sitten heittelin Tamille jäisellä pihatiellä palloa ja T liukastu jotenkin ja alkoi ontua vasenta etutassua. Ilmeisesti varvas oli muljahtanu jotenkin ikävästi ja hoidoksi saatiin lepoa. Tami ontu tassuaan noin viikon verran, jonka jälkeen ollaan pikku hiljaa palattu normaaliin lenkkeilyyn. En kuitenkaan vielä viime viikolla uskaltanu viedä Tamia esteille, tällä viikolla olis tarkoitus taas treenata! Kivaa, ootan kyllä niin kauheesti, että pääsen Tamin kans taas esteille!

Riimi ja Pii

Ylppäreitten jälkeen mulla ei ole ollu koulua ollenkaan (seuraavan kerran meen kouluun huhtikuun puolessa välissä), joten ollaan Riimin kans lenkkeilty melkoisen paljon. Ollaan kierretty noita meidän suosikkilenkkejä (10 km ja 15 km) aika tiuhaan, kun niitä pääsee menemään vaan talvella moottorikelkan jälkeä pitkin. Kesällä se on niin vetistä suota, ettei siellä kyllä huvita lenkkeillä, vaan me siirrytään toisille lenkkipoluille.

Riimi

Oulun kisojen jälkeen ollaan treenattu agilityä säännöllisesti, pääasiassa kaksi kertaa viikossa. Riimin kanssa meillä on jatkunu sama hyvä meno, mikä oli Oulussakin ja treeneissä ollaan saatu paljon positiivisia onnistumisia. Riimi osoittautuu välillä yllättävän taitavaksi jätkäksi, kunhan olen vaan itse ajoissa ja muistan ohjata rauhallisesti enkä hosu. Näissäkin tahtoo olla vaan välillä liikaa muistamista mulle. Kisoja olen katellu sen verran, että toukokuussa kisataan seuraavan kerran joko Oulussa tai Kemissä. Innolla odotetaan kesää ja sitä, että päästään ulos treenaamaan ja kisaamaan enemmän! Nyt tuntuu, että kun kisoja on muutaman kuukauden välein rutiini kisaamiseen unohtuu. Onneksi kesään ei ole enää kauheen pitkä aika!

Tami

Ainiin, tähän väliin mun pitää vielä kehuskella mun suurella saavutuksella! Tami on yleensä mun vakiokaveri juoksulenkeillä, kun se juoksee nätisti edellä ja sitä voi välillä pitää irtikin jos ei jaksa värkätä hihnan kanssa. Riimiä olen kerran aiemmin yrittäny opettaa kulkemaan juoksulenkeillä matkassa, mutta mulla meni hermo siinä vaiheessa, kun sain jatkuvasti ravistella Riitä irti housunpuntista ja lenkin jälkeen mun pohkeet oli täynnä mustelmia. Sillon päätin, että Riimi saa pitää ihan omat juoksulenkkinsä, juoksemalla irti metsässä. Nyt kun T on ollu muutaman viikon saikulla enkä tykkää lähteä juoksemaan ilman koiraa, jouduin sitten nöyrtymään ja ottamaan Riimin mukaan. Kahdella ensimmäisellä kerralla emme voi oikeastaa puhua juoksemisesta, mutta kolmennalle kerralla juostiin neljä lyhyttä pätkää ilman, että R puri mua kertaakaan! Nyt ollaan käyty juoksemassa Riimin kanssa varmaan seitsään kertaa ja joka lenkillä on homma parantunu.

Riimi (mun mielestä sillä on niin komee pää, vaikka joku pöljä tuomari olis mitä mieltä tahansa!)

Kuvat on otettu viime viikon perjantaina Rattosjärvellä, joka sekin oli yhdenlainen reissu... Tällä kertaa yhden loistavan idean jälkeen irroitettiin mottoorikelkkaa ikuisuus järven sohjoista ja reissun jälkeen isä jäi sairaslomalle.. Et silleen Tulipa sekava teksti, mutta niinhän ne taitaa kaikki aiemmatkin olla.