Siis oikeesti mihin nää vuorokaudet oikeen katoaa?! Mie olen jo monena iltana ajatellu, että pitäs kirjoitella meidän Kemin kisaraportti tänne blogiin, mutta päivät vaan menee niin nopeeta, ettei kerkeä. Tai sit, kun tulis sellainen hetki, että kerkeis niin kello on jo niin paljon, ettei vaan jaksa. Muutenkin tuntuu, että vaikka menen illalla myöhään nukkumaan ja herään aamulla aikaisin niin siltikään en saa päivän aikana yhtään mitään tehtyä.

Mutta takaisin aiheeseen eli viime viikonlopun kisoihin. Kisat olivat todellakin nimensä veroiset, lauantaina pakkasta oli -25 ja sunnuntaina -20 ja huRRjan kylmä viima lisäsi pakkasen purevuutta.

Lauantaina kisasin pelkästään Riimillä ja ekana oli vuorossa hyppäri, joka oli Harri Huittisen käsialaa. Riimin kans lähdössä tapahtui jotain tosi outoa. Kun päästiin lähtöalueelle Riimi näki takanaan jonkun koiran, jonka luokse sen oli välttämättä päästävä. Lähdössä se jäi tuijottamaan taaksepäin ja kun kutsuin ekan hypyn yli niin Riimi kiersi esteen. Palautin sitten Riimin istumaan lähtöön eli tulokseksi tuli hyl. Tämän jälkeen Riimi lähti tosi hyvällä draivilla ja tehtiinkin oikeen mallikas nolla.. Ei ketuttanu yhtään, eijei. Kummalista. No, mutta tällaista sattuu.

Seuraavaksi oli vuorossa Anne Huittisen agilityrata. Edellisen radan lähtösekoilun jälkeen mulla oli vaikeeta saada itteni kootuksi tälle radalle, mutta jostakin sain kerättyä sellaisen hyvän fiiliksen. Saatiin heti toiselta esteeltä hyl, kun Riimi hyppäsi renkaan ja kehikon välistä. Se oli kyllä täysin mun moka. Päätin, että peitän omalla linjallani puomin (joka oli aivan renkaan vieressä) ja siitä heitän Riimin renkaalle ja kun Riimi hyppää rengasta lähden perään. No, suunnitelma hyvä, toteutus surkea. Riimi lähti sellaisella raivolla, että mulle iski paniikki ja lähdin rynnimään sen kanssa renkaalle ja mun epämääräisestä huiskutuksesta johtuen Riimi hyppäs siitä välistä. Ensin mietin, että korjaan, mutta päätin jättää korjaamatta, kun R lähti niin hyvällä draivilla. Muuten rata tuntu tosi hyvältä, ainoastaan lopussa keinu tehtiin sit aika komeena lentokeinuna.. En tiiä, R ei yhtään tajunnu jarruttaa ja lensi aika komeesti. Otin keinun sit uudestaan ( yhtä pöljänä se sinne meni niin kuin aina aiemminkin, ei siis traumoja) ja teki tosi hyvän keinun.

Viimeisenä oli sit Jarmo Jämsän agilityrata. Rata oli kiva, mie vaan yritin sabotoida omaa suoritustani . Kun laitoin kisakenkiä jalkaan ja samalla selitin Jonnalle jotain, unohdin ottaa toppahousut pois. Muutama sana mun toppahousuista: ne on ollu mulle viimeksi 8- luokalla, joten ne on vähän pienet. Jonnalle sanoinkin kun tultiin kisapaikalle, että jos muutun yhtäkkiä siniseksi kuin smurffi ja pökerryn lattialle niin avatkaa multa ensimmäisenä housut, koska en varmaan saa kunnolla henkeä. Lisäksi mulla reidet hankaa niissä tosi pahasti yhteen, joten reipas kävely on välillä hankalaa - saati sitten juokseminen! Mutta toppahousujeni puolustukseksi sanon sen verran, että kun täällä on ollu niitä -30 asteen pakkasia niin on ne ihanan lämpimät! Mulla ei ollu mitään mahdollisuutta ottaa toppahousuja pois ennen starttia, kun me lähdettiin toisena ja se on melkoinen operaatio. Sitten kun olin jättänyt Riimin lähtöön (ja kävellyt haluamalleni aloituspaikalle) huomasin, että siinä otanko-toppahousut-pois-vai-en- sekoilussani olin hajamielisyydessäni avannut kengännauhat.. Kyllä siinä mietin, että lennänkö niihin kengännauhoihin vai jääkö mulla reidet kiinni ja kaadun sen takia.

Radalta en muista muuta kun sen hirveän paniikin, kun olin koko ajan myöhässä ja Riimi kun irtoilee aika mukavasti.. Musta tuntu, että jouduin ottamaan sitä koko ajan haltuun, kun R yritti karata koko ajan keinulle tai putkien vääriin päihin. Me kuitenkin taisteltiin ja tuloksena 0-voitto!  Niin kuin yksi treenikaveri sanoi: onneksi agilityssä ei jaeta tyylipisteitä  Me ei nimittäin oltais niiden valossa kauhean pitkälle pötkitty, mutta nolla mikä nolla  Täytyy tähän väliin kehaista, että meidän kerho kunnostautui tässä startissa, sillä me otettiin kolmois voitto!

Sunnuntain olin sitten omistanut Tamin kanssa kisaamiselle. Tosin aamulla tunsin itseni todella typeräksi, kun lähtö kisoihin oli kuudelta, ja jouduin heräämään muutamaa tuntia aikaisemmin, että ehdin lenkkeilyttää Riimin ennen lähtöä. VAIN siksi, että saisin palella koko päivän kylmässä hallissa. Great.

Tamin ensimmäinen startti oli jo klo 8:30. Ihan hauskan näköinen, muutamasta kohdasta haastava, Anne Huittisen agilityrata. Heti alussa oli A:n alla putki, jonka molemmat päät oltiin laitettu aika tiiviisti kontaktien viereen. Tami osaa nämä periaatteessa, muttei ole niissä kauhean vahva. Pääsimme kuitenkin ennakko-odotuksia pitemmälle, kun suoritimme tämän kohdan puhtaasti! Rata kosahti sitten kepeillä, kun syyllistyin mun perisyntiin. En luota, että Tami osaa hakea keppien avkulman (eikä se ollu edes aivan avokulma), joten menin varmistelemaan ja seisoin ite ekan välin tiellä > Tami meni kakkosväliin. Argh, nää on ollu meillä jonkun aikaa jo tosi hyvin hallussa, mutta nyt tuntuu, että tällaisia aloitusvirheitä on tullu yhä enemmän viime aikoina, nimenomaa tuosta avokulmasta. Pitää alkaa taas kiinnittää niihin enemmän huomiota! Rata meni hylyksi sitten keppien jälkeisellä muurilla, joka piti kiertää takaa. En näyttäny kunnolla ja Tami tuli ohi > enkä jaksanu korjata, meillä oli niin hyvä draivi päällä ja päätin, että me vedetäään täysillä loppuun asti. Noista virheitä lukuunottamatta olin tyytyväinen meidän menoon

Harri Huittisen agilityradan alku oli tosi haastava.Siinä oli ensin tiukka kääntö okserilta keinulle ja sen jälkeen vaikeahko pyöristys ja haastava lähetys kepeille. Me selvittiin siitä hyvin, ainoastaan pyörityksen viimeisen hypyn kanssa tuli Tamilla tehtyä muutama pyörähdys, mutta tästä ei kuitenkaan kieltoa. Kielto tuli sitten niin naurettavasta paikkaa, että itelläkin ihan hävettää. Lopussa lähdin ahnehtimaan ja vaikka putkelle oli A:lta suora linja, onnistuin viemään Tamin ohi. Lopetin kyllä ohjauksen aivan täysin kesken. Tulos siis 5 + reilu 2 s yliaikaa, sij 10. Tähän väliin täytyy todeta, että Tami teki kyllä tosi upeen puomin pysähdyksen. En tähän hätään muista, että olenko tännekin kirjoittanu, että Tamin puomi tuntuu välillä hajoavan käsiin. Viime treenit oli puomin osalta ihan kauheat, jouduin karjumaan Tamille, että sain sen pysähtymään ja silti se karkaili. Sama ongelma oli siis ennen Kajaaninkin kisoja ja siellä tehtiin myös tosi hieno puomi. Yleensä, kun tämä ongelma on nimenomaan toisinpäin, että treeneissä tehdään tosi hienoja kontakteja ja kisoissa ne sit räiskitään. En siis valita, parempihan se on näin päin

Viimeinen rata oli Anne Huittisen hyppäri. Mulla oli heti ensimmäinen tuntuma, että rata on hauska. Rataantutustumisessa hoksasin, että rata oli aika vaativa, mutta se sopii yleensä meille. Rata olikin tosi sujuva, lopussa vaan jäädyin enkä kerenny tekemään yhtä valssia ja jouduin muuttamaan joksikin aivan ihmeelliseksi ohjauskuvioksi. Hyvin se kuitenkin toimi, mutta kyllä se tuntui vähän oudolta. Tehtiin siis 0 sij 4. Sekunti jäätiin kolmosesta, jolle meni myös hyppy-sert Olin kuitenkin tyytyväinen, kun vilkaisin tulosliuskaa niin ainoastaan kahdeksan sai tuloksen 35, eli aika upeesti!

Nyt tuli esiin myös yksi ongelmamme, jonka yksi treenikaveri huomasi ja joka mun on kyllä pakko allekirjoittaa. Tamin (ja välillä myös Riimin) kanssa en vie rataa täysillä loppuun asti, vaan radan lopussa mulle tulee yleensä pieni herpaantuminen, jonka takia en ehdi tehdä suunnittelemaani ohajuskuviota ja rata menee vähän hosumiseksi. Siinä vaiheessa, kun pitäisi löytää vielä se ylimääräinen vaihde tehdä loppu rata täysillä niin mie alan löysäilemään.. Pitää kyllä alkaa kiinnittään huomiota tuohon ongelmaan ja takoa mun pääkoppaan, että töitä tehdään viimeiselle esteelle asti.