Ensiksi se tärkein: Piiku toipuu vauhdilla!! Eilen illalla Pee alkoi olla jo pirteämpi ja päätin, että se on saatava syömään jotain. Kun hänen ylhäisyytensä nyrpisti nokkaansa lihaliemelle, riisille, riisille+lihaliemelle, nappula muhennokselle, kermaviilille ja raejuustolle, päädyin tarjoamaan taas kanaa. Kana menikin todella hyvällä ruokahalulla alas. Annoin kanaa ensimmäisen kerran joskus klo 22 aikoihin ja sitten aina muutaman tunnin välein. Ja kaikki pysyi sisällä! Vaikka kävi juomassa (jonka jälkeen yleensä oksensi) ja annoin lääkkeet.

Tänään sitten mummon vointi vaan parani entisestään. Vieraita Pee meni tervehtimään häntä heiluen ja vierasta koiraa haukkui! Ja käytökseen alkoi ilmestymään tuttuja Piikumaisia piirteitä: kun hänen ylhäisyytensä ei halua mennä esimerkiksi sisälle, heittäytyy hän selälleen ja menee ihan rennoksi. Niin ja Pee on ollu tänään myös paljon toimeliaampi, valehtelematta Pee on liikkunu enemmän entä Jouni (pikkuveli)! Loppujen lopuksi epäillään, että Piikun sairastuminen johtui myrkytyksestä eikä tuo ruokatorven laajentuma ole sitä aiheuttanut. Ruokatorven laajentuma löytyi tavallaan vahingossa, muiden tutkimusten ohessa. Onneksi tämä päättyi hyvin, on niin ihanaa kun tuo ihastuttava ja välillä niin kovin raivostuttava jästipää on kunnossa!

Riimin näytelmä turnee osa 2, käytiin 28.6 Gällivaarassa. Mie en lähteny näyttelyyn mukaan ollenkaan (kun olin niin huolissani Peen voinnista), joten Riikka otti ystävällisesti Riimin mukaansa. Göötit tuomaroi Anna Törnlöv, Ruotsista. Riimin tulos tältä reissulta oli AVO 1/1 CK PU1 SERT, CACIB, ROP ja Blå-Gula-Hund 3!!! Päivän kruunasi ehdottomasti se kun Sella Tamintyttö oli NUO 1/1 SERT, CACIB ja VSP Onneksi olkoon Riikka! Lisäksi Riikalle ja Katille isot kiitokset kun otitte Riimin matkaan! Ja kiitokset kun piditte mut tuloksissa ajantasalla, tulospalvelu toimi moitteettomasti  Onnittelut vielä Jonnalle, Asgeirista tuli uusi C.I.B, SE ja POHJ MVA! 

Sitten vielä muutama sana Riimi agiliitelystä. Tänään oltiin epävirallisissa "nolla koirakkona" ja viime keskiviikkona esiinnyttiin agilitynäytöksessä. Olen harjoitellut agia pääasiassa Riimillä kun sitä voi lähetellä esteille eikä sen kanssa tarvitse juosta hullun lailla. Jalka on siis sellaisessa kunnossa, että pystyn hölkkäämään aika sujuvasti, en pitkästi, mutta kuitenkin.

Noiden tapahtumien tarkoituksena oli käydä treenailemassa kilpailunomaista tilannetta, Riimin kanssa kun ei olla treenattu yli 8 kuukauteen missään ryhmässä ja harvoin on koirakavereita päässyt häiriköimään meidän treenejä. Ja kyllä se näkyikin. Mulla jännitti ihan mielettömästi enkä sen takia pystynyt käskyttämään kunnolla ja välillä jähmetyin keskelle rataa enkä tienny yhtään mihin jatkaa.. Tiedän kyllä mistä tuo jännittäminen johtuu: mun itse itselleni asettamista kauheista paineista. Tamin kanssa en jännitä enää niin paljon, mutta Riimin kanssa tilanne on toinen. Mie olen vaan niin kauhean epävarma sen kanssa treenatessani jos joku seuraa meidän treenejä. Sillon mie mietin, että "näkeeköhän ne muut kuinka vähän me osataan" ja "ajatteleekohan ne miten huonoja me ollaan". Eihän tällaisia pitäs miettiä vaan keskittyä siihen omaan tekemiseen, muttakun..

Mun liiallisen jännittämsien lisäksi meidän ongelmahan on se, etten ite tahdo käsittää, etten voi viedä Riimiä samalla lailla kun Tamia. Tamin kanssa olen tottunut huitomaan ja huutamaan, Riimi taas lukee ihan pienistä eleistä ja sen kanssa mun pitäs koko ajan tietää mitä mun kroppa tekee ts. mihin mun jalat ja kädet näyttää. Vielä en ole ainakaan kunnolla oppinut sitä ohjaamaan, mutta eiköhän tämän tästä treenaamalla parane. Mutta on se kyllä vaikeeta kun on kaksi niin erilaista koiraa! Niin ja toinen ongelma meillä on se, että Riimi lähtee todella helposti lapasesta. Se todellakin irtoaa ja etenee, mutta meidän tekeminen on vähän sellaista "kun intoa on enemmän kun järkeä"

No, mutta itse asiaan.. Viime keskiviikkona siis näytettiin agilityä Kolpeneen asukkaiden aikuisryhmälle. Mulla oli molemmat pojat mukana, mutta Riimi oli pääosassa. Oli tosi kuuma (+28) ja tehtiin sellainen lyhyt rata. Ja mites sitä meidän rataa kuvailisi.. No, Riimillä lähti ainakin mopedi "vähän" käsistä Vaikka R tekikin siellä vähän omia juttujaan niin silti siinä radassa oli enemmän hyvää kuin huonoa. Riimi meni kuumasta ilmasta huolimatta vauhdikkaasti, irtosi esteille älyttömän hyvin (pitkät estevälit!) eikä tiputellut rimoja! Tamilla tein kans pienen pätkän ja se meni todella hyvin. Paitsi yhdessä kohdassa otin Tamia vastaan ja käänsin sitä vähän köpösti niin se räiskäisi päin hyppyä. Hyppy oli vielä sellainen vanhan mallinen eli tosi raskas ja siinä oli muutama pidike sellaisella korkeudella, että Tamin silmä olisi voinut osua siihen. Tami on aikonut silmäkulmansa muutaman kerran juuri noihin pidikkeihin  Tällä kertaa mitään ei onneksi käynyt.

Tänään sitten oltiin Riimin kanssa ev. agikisoissa nollakoirana, paitsi ettei tehty nollaa Tuloksena kolminkertainen hylky Mutta sen voi pistää ihan mun jännityksen piikkiin, ohjasin ihan miten sattuu enkä käskyttäny tarpeeksi tiukasti. Onnistuin sentään muutaman paikan pelastamaan, muuten olis tullu kuusinkertainen hylky! Erityisen tyytyväinen olen meidän aikaan, kaikesta sikailusta, mun kököstä ohjaamisesta ja Riimin suorittamista ylimääräisistä esteitä huolimatta se oli kaikista mineistä, mideistä ja makseista ylivoimaisesti nopein! Lisäksi Riimi keskitty täysillä tekemään töitä eikä välittäny ollenkaan tuomarista, ajanottajasta, yleisöstä tai numerolapuista esteiden vieressä! Olin siis tosi tyytyväinen tähänkin, vaikka tuloksella ei kauheemmin juhlittu! Mutta ei se meillä ollu tarkoituksenakaan, vaan tarkoitus oli pitää hauskaa ja saada lievitettyä mun jännittämistä. Ja siinä me kyllä onnistuttiin loistavasti, innolla odotetaan jo seuraavaa koitosta

En oikeen keksiny mitään sopivia kuvia tähän juttuun, joten laittelen kuvia Lehtojärveltä tässä joku kaunis päivä!