Tämäkin vaihderikas vuosi alkaa pikku hiljaa olla lopuillaan. Tähänkin vuoteen on mahtunut niin iloisia asioita kuin surullisiakin kokemuksia samoiten karvaita pettymyksiä kuin loistavia onnistumisiakin. Päälimmäisenä näistä ikävistä asioista on mun kevään polvileikkaus, joka vaikutti sitten koko vuoteen. Kolmas polvileikakus lyhyen ajan sisään oli mulle henkisesti tosi raskas kokemus ja jouduinkin kasaamaan itteni tosi alhaalta. Siihen menikin yllättävän kauan, oikeastaan vasta marraskuussa (puoli vuotta leikkauksesta) musta alkoi tuntua, että kaikki lähtee taas kääntymään paremmaksi.

Piin sairastuminen kesällä oli myös todella pysäyttävä ja raskas kokemus. Onneksi se kuitenkin päättyi onnellisesti ja Pii tulikin viime kuussa kunnioitettavaan 12 vuoden ikään!

Onneksi niitä huippu hetkiä mahtui vähän enemmän tähän vuoteen. Päälimmäisenä mieleen jäi Tamin agility valiokellon käynnistyminen maaliskuussa ja muutama kolmos sija. Tälle vuodellekin ollaan SM-0 tili avattu, mutta onhan niitä nollia vielä kerättävänä.. Riimi aloitti myös kisauransa, keräillen paljon hyllymetrejä ja kolmen nollan myötä menolippu 2-luokkaan. Rehellisesti sanoen, en olisi ikinä uskonu luokkanousun tapahtuvan vain 9 startilla, ensimmäisten kisojen jälkeen olin varma, että siihen menee seuraavat 10 vuotta

Riimi sai yksinoikeudella edustaa meidän perhettä missikisoissa - tätä tehtävää R ei hoitanut yhtään hassummalla menestyksellä!  Parhaiten jäi mieleen Riimin ROP Harstadissa, ROP & FI MVA & NO MVA Keminmaan ryhmässä, VSP & CACIB Rovaniemen KV, ROP, Blå Gula Hund 3 & S MVA & POHJ MVA Gällivaarassa, VSP&CACIB Oulun KV, VAL ERI/2 erikosinäyttelyssä. Ensi vuoteen kuuluu sitten viimeisen CACIB:in metsästys, jotta Riimiä voitaisiin tituleerata myös Kansainväliseksi muotovalioksi.

Ennen kaikkea haluan kiittää kuluneesta vuodesta kaikkia jotka on tukeneet mua niin ilon kuin surun hetkillä. Te ootte ihan parhaita!  Omat unelmani pystyn saavuttamaan vain ystävieni ja perheeni ansiosta, joiden muodostama tukiverkosto on minulle todella tärkeä. Se on ainoa mihin voin turvautua tällä elämäni polulla. Itse olen kaatunut monesti ja vielä monesti tulen tämän elämän aikana kaatumaan ja saamaan verta vuotavia haavoja. Ystäväni ovat aina nostaneet minut jaloilleni, puhdistaneet haavani ja auttaneet eteenpäin. Yksi on tästä joukosta poissa, mutta tiedän hänen tukevan minua, missä hän sitten ikinä onkin. Mulla meinaa kyllä nyt alkaa itkettään, ei ollu tarkoitus olla aivan näin tunteellinen. 

Ensi vuoteen mahtuu toivottavasti paljon onnistumisia ja ilon hetkiä. Muutamia muutoksiakin on vuoden mittaan luvassa, ensimmäinen niistä on se, että päätin alkaa käymään kuntosalilla Olen jo pitkään haaveillut omasta harrastuksesta, jonka ansiosta saisin omistaa muutaman illan viikosta kokonaan itselleni. Selvää oli, että sen on oltava jotain liikunnallista, mutta kun ryhmäliikunta tunnit tuntuu niin hidas tempoisilta, tylsiltä ja kaavamaisilta (näin sanoo tuleva liikunan ohjaaja ), joten päädyin kuntosaliin. Hih, mulla on sängyn vieressä kuvakin jo yhdestä kehonrakentaja miehestä, jonka tarkoituksena olis motivoida mua käymään siellä salilla.. 

Toivotamme kaikille ystäville, kavereille ja blogin lukijoille: