(Huomautan, että tulin sairaalasta jo eilen, mutta en jaksanut vaan mitää kirjoittaa sillon)

*Edit: lisätty muutama kuva alas.

Olipa vain sairaala keikka.. Tarkoitushan oli siis, että polvi oltais vaan tähystetty ja mie olisin päässy kotiin jo perjantaina (/lauantaina), mutta kuinkas sitten kävikään..

Perjantaina mentiin siis kahdeksaksi polikinikalle ja sieltä sitten 8.30 röntgenkuviin. Uskokaa tai älkää röntgenkuvissa kesti kaksi ja puoli tuntia.. Yllättäen kun mun kuvat oltiin otettu, ne koneet siellä meni pimeäksi ja ne korjas niitä sen kaksi tuntia.. Muutama kuva katosi ja ne jouduttiin ottamaan uudestaan, oli aivan huippu hupaisaa seisoa siinä jalka ties miten väännettynä ja vedet silmissä;)

Puoli yhdeltä sitten päästiin sinne leikkaussaliin. Leikkaus valmistelut oli nopeasti ohi, mutta mun nukutus tuotti ongelmia. Sanoin, että haluan kunnon nukutuksen: viime keväänä kun tuo oikea jalka leikattiin, heräsin siinä vaiheessa kun oikeaa jalkaa ommeltiin vielä kiinni.. Nyt käytettiin kunnon nukutuskonetta, enkä silti meinannu nukahtaa millään:) Hengittelin sitä jonkun aikaa kun sitten lääkäri totesi, että ala laskemaan sadasta alaspäin. Laskuissani pääsin 82:teen ennen kuin nukahdin. Sain kyllä kunnon nukutuksen, nukuin ihan sikeästi vielä kaksi tuntia leikkauksen jälkeenkin:)

Leikkauskertomusta en ole saanu, mutta pelkkä tähystys ei ollut riittäny, siihen oltiin jouduttu tekemään myös isompi avoleikkaus: polvilumpio oli ollu pois paikaltaan ja se oli vaurioittanu reisiluun rustoa ja jotakin jännettä (vissiin aika pahasti) ja sitten nivelsiteitä jouduttiin kiristämään. 

Jouduin jäämään siihen sitten yöksi ja oli todella tuskainen yö, jalkaa särki joka paikasta ja olis huvittanu vaan huutaa ja huutaa. Kun mie en saanu mitenkään unta niin hoitajat joutu sitten antamaan mulle sen verran lääkettä, että nukahdin.. Aamulla oli vielä epätodellisempi olo entä niinä aamuina jollon pitä mennä kouluun:  kouluaamuina tuntuu, että ehti laittaa vaan silmät kiinni kun pitää heti herätä, nyt ei edes ehtiny laittaa silmiä kiinni:)

Aamulla mentiin tosi pirteenä kipsaukseen. Kipsi laitettiin silleen, että se on reisilihaksen puolesta välistä nilkkaan asti (kipsi on jalassa kolme viikkoa minkä jälkeen vaihdetaan preistukeen). Jouduin jäämään vielä toiseksikin yöksi kun illalla kipsauksen jälkeen kivut oli niin mahdottomat, että olis taas haluttanu taas vaihteeksi vaan huutaa ja lyödä jotakin. Yöstä selvittiin taas vahvalla annoksella lääkkeitä.. en ole kyllä eläessäni syöny niin paljon lääkkeitä kun siellä..

Sunnuntai iltana päästiin sitten klo 18 aikana kotiin. Illalla otettiin taas kourallinen nappeja, että saatiin hyvin nukuttua ja aamulla taas pirteänä kouluun. Tai no päivällä onneksi koulu alko vasta klo 12.30.. 

Nyt sitten jää se vaellus ja ne kisat välistä.. Voi, että mulla ketuttaa kun sitä vaellusta niin odotin ja nyt Tami menee niihin kisoihin varaohjaajan kanssa. Tamin treenit on keskiviikkona väliaikaisen kartturinsa kanssa, saa nähdä miten menee:) Se hyvä puoli kuitenkin, etten ole ehtinyt Tamia muihin kisoihin ilmoittaa. Nyt levätään ikuisuus ja tullaan ihan pirttihirmuiksi täällä metsän keskellä kun mihkään ei päästä, mutta elämä on:)

On se niin kiva kun ei tarvitse sairastaa yksin :) Huomatkaa miten hienosti noudatan ohjetta "jalan pitää olla levätessä kohollaan" :D