Perjantaina (13.11) meidän rakas Pii täytti 12- vuotta! Olen kyllä niin onnellinen, että Pii toipui näin hyvin siitä kesän sairastelusta. Pienten elämäntapamuutosten ansiosta ollaan pärjätty tosi hyvin tuon ruokatorven laajentuman kanssa eikä Piillä ole ollu kesän jälkeen minkäänlaisia oireita. Pii on siis täysissä ruumiin ja sielun voimissa ja edelleen käytöksestä voisi luulla, että kyseessä on nuorikin koira

Viikonloppu meni sitten Kemissä Kaamosrallissa poikien kanssa. Lauantaina kisasin Riimillä ja sunnuntaina Tamilla, molemmille 3 starttia. Kummankaan koiran kanssa en saanu sellaista kunnon kisafiilistä päälle, tiedä sitten mistä se johtu. Tämän takia radat ei ollu mitään huikaisevan hyviä, muttei kuitenkaan mitään uskomatonta scheisseakaan. Koirat toimi hyvin, kaikki ratojen virheet ja yliajat voi kyllä pistää ihan mun piikkiin (niinkun yleensäkin). En vaan onnistunu saamaan sellaista hyvää tsemppiä päälle, ei se vaan aina onnistu, vaikka kuinka väkisin yrittäis. Radalla olin vähän liian rento ja rauhallinen, näytin kuulema balettitanssijalta, jolla on p**skat housussa

Lauantain eka rata oli Tuomo Pajarin agilityrata. Riimi pyöri aika pahasti ennen keppejä kun ohjasin sitä vähän kökösti. Pujottelu oli muutenkin aika kamala (= hitaan oloinen). Muuten rata oli ihan ok, siellä ei muistaakseni mitään suurempaa tapahtunu. Maalissa sitten yllätyin kun ihmiset tuli onnittelemaan meitä "uusia kakkosluokkalaisia". Siinä vaiheessa olin yhtenä kysymysmerkkinä, olin nimittäin aivan varma, että siitä ennen keppejä tapahtuneesta sähläämisestä tuli kielto. Ei kuulema tullut. Me siis ihan oikeesti noustiin Riimin kans 2-luokkaan! Tuloksena siis 0 rata, ia alittui -7,34 ja sij. 3.

Sitten odotettiin muutama tunti, että päästiin korkkaamaan 2- luokka Rauno Virran agilityradalla. Rata oli ihan jees, meille vaan vaikein kohta oli aika alkuvaiheessa kun A ja keinu olivat vierekkäin. Rataantutustumisessa tiesin, että Riimi todennäköisesti lähtee keinun sijasta A:lle ja päätinkin olla skarppina tässä kohdassa. Radalla nukahdin aivan täysin ja R oli mennä A:lle, mutta sain tämän pelastettua viime hetkellä. Kepeillä jäin jostain syystä liian taakse ja Riimi jätti toiseksi viimeisen välin pujottelematta. Otettiin sitten kepit uudestaan ja kun ite tulin vähän reippaammin mukana niin R pujotteli hyvin loppuun asti. Tuloksena siis 5 ja +3,41 yli aikaa, sij. 6.

Viimeinen rata oli Pajarin hyppäri, josta itse asiassa tykkäsin paljon. Rata meni vaan enemmän sähläyksen puolelle.. Riimi ei aluksi suostunu menemään pussiin, toisella yrittämällä meni sitten ilman ongelmia. Keppejä ennen R kaarratti (oli menossa uudestaan sinne pussiin ) ja kepeille tuli niin hassusti sisään, ettei taipunu toiseen väliin. Kaiken kruunasi loppu kiemuroissa mun valssi, joka nyt "vähän" valui ja ohjasin Riimin väärälle hypylle. Tulokseksi siis hyl, mutta sillä radalla oli kyllä tosi hyviä pätkiä!

Sunnuntaina oli sitten Tamin vuoro päästä kisaamaan. Tamin ratojen jälkeen olin lähinnä pettyny ja turhautunu (sori kaikille, jotka joutu kuuntelemaan mun kiukuttelua!). Tiesin, että me pystytään tekemään nollia, mie vaan sitten onnistuin sössimään muuten niin hyvät radat. Lisäksi tuntu, että me ollaan viikossa palattu pisteeseen viime kesä, jolloin mikään ei oikeen onnistunu toivotulla tavalla. Näin jälkeen päin ajateltuna, ei se meno ollu niin kamalaa, miltä se sillon tuntu. Radat oli oikeastaan tosi hyviä. Mulle vaan kävi niin kun Tommi Evilälle; heti kun pääsin kisapaikalle alkoi aivan uskomaton yliyrittäminen ja sen seurauksena tuli sitten kaikenlaisia pikku virheitä.

Eka rata oli ihan kiva agilityrata. Lähtö oli vaan aivan uskomattoman perseestä, suoraan sanoen. Tami vaan räyskäs eikä millään suostunu istumaan ennen kun sanoin sille vähän rumasti. Jäi kumminkin. Heti viidentenä esteenä oli puomi, joka on treeneissä viime aikoina tuntunu hajoavan käsiin. Tami ei siis malta odottaa lopussa vaan nykii ja joskus varastaa. Nyt sitten näytti, että Tami ei pysähdy ollenkaan, joten karjaisin sille tarpeettoman rumasti pysähtymiskäskyn. Sillä seurauksella, että Tami jäi kontaktialueen puoleen väliin ja katto tuomaria "hei tyyppi, toi ämmä huus mulle"- ilmeellä. Kun käskytin lopun nätisti Tami pysähty loppuun ihan ok. Mulla vaan meni siitä niin pasmat sekaisin, että onnistuin ottamaan kiellon seuraavalla esteellä. Ääh, tyhmä minä Tuota lukuunottamatta, rata olikin ihan hyvää menoa. Tuloksena siis 5 ja +3,05.

Toisella radalla lähtö oli taas huono. Voi, tuska. Muuten rata oli jälleen hyvä, mutta onnistuin kuitenkin ottamaan kepeiltä kiellon kun hätäilin ja Tami meni toiseen väliin. Lisäksi keppien jälkeisen huonon ohjausvalinnan johdosta sain hammaskartan pohkeeseeni.. Tulos 5 ja + 0,50 yliaikaa.

Viimeinen rata oli hyppäri, jolla onnistuin myös lahjakkaasti mokaamaan. Alun pyöritykseen olin tosi tyytyväinen; sain otettua Tamilta turhat kaarrokset pois ja jaakotuskin onnistui hyvin. Sitten teen suorastaan amatöörimokan kun erehdyin ajattelemaan, että kuinka hieno tuo alku oli ja unohdan koiran > Tami oli karata putkeen. Kerkesin kuitenkin karjaista Tamin pois, mutta siihen palo ihan tuhottomasti aikaa! Tuosta ei tullu kuitenkaan kieltoa, joten rata oli puhdas +1,48 yliajalla.

TORKK:in kisoissa on aina mukava kisata ja niin oli nytkin. Ainoa pitkä miinus tulee putkista, jotka oli tosi liukkaat! Kaikilla koirilla kesti tosi kauan tulla pois putkista kun kaatuivat sinne Valitettavasti Tamikin lensi yhdessä suorassa putkessa kyljelleen ja yhdestä mutka putkesta tuli ulos aika pahan näköisesti Ei kuitenkaan loukannut itseään pahemmin, vähän on kuitenkin jäykkä, joten Kati tulee huomenna hieromaan Tamin ihan varmuuden vuoksi.