Kaikille kyselijöille: olemme hengissä, keskellä metsää vaan ei tapahdu oikeen mitään raportoimisen arvoista;)

Mun polvi on ollu viime aikoina edelleen tosi huonona: toissapäivänä se oli 5 senttiä turvoksissa, edelleen tunnoton (tänään ensimmäistä kertaa vain osittain!) ja aivan älyttömän kipeä. Osittain tämän takia en ole koirien kanssa jaksanut juuri käydä missään, treenattukkin ollaan tosi vähän (on ollu tosi tuskan takana käydä edes koulussa). Sain vihdoinkin tiistaiksi lääkärille ajan, toivottavasti saadaan selville mikä siinä on ja se saataisiin hoidettua!

Riimi on täysissä ruumiin ja sielun voimissa, aina valmiina tekemään töitä (/tuhoamaan kaikkea). Oli todella mukava yllätys eräs päivä kun tulin kotiin, Riimi juoksee mua vastaan häntä vispaten.. ja mun puhelin suussaan! Puhelin ei onneksi mennyt rikki, muutamat hampaan jäljet vain (toisin kun Tami, joka viime keväänä puri mun puhelimen ihan kokonaan paskaksi..). En ollut osannut arvata, että poika pääsee jo mun tv tasolle hakemaan puhelimen.. Riimin kanssa ollaan treenattu vähän kaikkea, pojalla luoksetulo pelittää jo tosi kivasti vaikeammassakin häiriössä!:) Saimme myös Jonnalta sellaisen pikku putken mitä ollaan treenattu ahkerasti, se menee jo tosi hyvin! Kiitos Jonna!

Tänään sitten jaksoin sen verran, että lähdettiin Riimin kanssa katsomaan Rovaniemelle tokokoetta. Poika oli tosi reipas, käveli nätisti vierellä vaikka mie kävelenkin kepeillä. Sitä pysty pitämään irti koirien uimarannalla ja siinä läheisessä metsässä, kun se tulee niin kivasti luokse. Riimiä ei edes tarttenu kytkeä kun tuli toisia koiria (pelkää vähän). Ihan huippu pentu:) Kaikkia ihmisiä se meni katsomaan häntä heiluen ja viihtyi rapsutettavana. Kaikkien mielestä se näytti tosi fiksulta pennuksi, ihan niinkun se ajattelisi koko ajan kauheen syvällisiä;)

Riimi the Einstein, pohtimassa varmasti jotakin todella syvällistä..;)

Riimi seuraamassa tokokoetta.

Tami on kauheen mustasukkanen Riimille: Piiku (joka on Tamin paras kaveri) leikkii nykyään enimmäkseen Riimin kanssa! Toisaalta tosi kiva kattoa kun tuo mummo on muuttunu taas ihan pennuksi ja se jopa osaa leikkiä jotenkin (se ei osannu leikkiä sillon pienenä toisten koirien kans ollenkaan, kun Piiku eristettiin muista pennuista sillon ihan kakarana, koska se oli kuulemma niin ruma..). Tami kuitenkin käyttää tämän tilanteen hyväkseen, kömpimällä mun syliin tai syömällä Riimin luun;) Kuvia kaverusten leikistä:

Lopuksi kuva kun treenasin Tamin kanssa kaukokäskyjä (istu-maahan):

 

On Tami oppinu ainakin yhden tempun kunnolla..;)