Olen ravannu viime vuoden elokuusta asti lääkärissä tuon mun vasemman palven takia. Vasen polvi siis leikattiin syksyllä 2007, ja se ei oikeastaan ole leikkauksen jälkeen parantunut ollenkaan. Nyt sitten tehtiin sellainen päätös, että polvi on leikattava uudestaan. Polven sisäreunassa rusto on ohentunut merkittävästi ja polvilumpio liikkuu niin ulkoreunalla, että se pahentaa vaan tilannetta. Kaiken huipuksi oikean jalan mahdollinen uusinta leikkaus saattaa olla jo muutaman vuoden päästä.. Tällä kertaa menen leikattavaksi Ouluun, meni hieman usko täällä meillä oleviin lääkäreihin... Onneksi kuitenkin sain leikkausajan nopeasti, 12.5.

Että ei muuta kun heihei SM-kisat (Tamin kanssa oltais oltu joukkueessa...), kesätyöt, pitkät pyörälenkit ja kaikki muukin mitä olin täksi kesäksi suunnitellu. Uutena Vuotena kun mietin tämän kauden tavoitteita agilityn osalta, oli ensimmäisenä listassa, että päästäis kerrankin kilpailemaan koko vuosi ilman mitään loukkaantumisia tms. Ei olla tähän mennessä vielä kisattu silleen, että oltais voitu käydä koko vuosi säännöllisesti kisoissa, ainoastaan vain puolet vuodesta jos sitäkään. Eipä se onnistunut tänäkään vuonna. Mutta eniten tässä harmittaa kun vuoden tärkeimmät kisat jää välistä. Rovanimen Käyttökoirat saa tänä vuonna ensimmäisen kerran SM-joukkueen kasaan ja olisi ollut aivan upeaa olla mukana tässä ensimmäisessä joukkueessa. Kyllä Tami näillä näkymin SM-joukkueessa kisaa, mutta en ole vielä varma kenen kanssa. Mutta ei se ole sama kun kisata ite.. Riimikin varmaan kisaa ensimmäisen kerran vuonna 2018, kun sen kanssa ei näemmä ikinä päästä treenaamaan kunnolla kun aina tapahtuu jotakin ja tulee taukoja.. Tosi turhauttavaa.