Viime lauantaina (17.10) oltiin Tamin kanssa kisaamassa Oulussa. Riimi tosiaan oli tällä kertaa mukana vain henkisenä tukena kun sillä oli vielä lonkka- ja kyynärkuvien jäljiltä varoaika päällä. Riimi siis tosiaan kuvattiin syyskuun lopulla ja eilen selvis, että kuvannut eläinlääkäri ei ole vielä lähettäny kuvia Kennelliittoon. Great. Elikkä nyt sitten joudutaan elämään jännityksessä vielä muutama viikko. Tosiaan sillä reissulla Riimiltä tarkattiin myös polvet ja ne oli 0/0.

Takaisin agilitykisoihin. Eka rata oli Kari Jalosen laatima agilityrata. Radalle mennessä mulla jännitti aivan hirveesti. Enkä saanu oikeen itteäni rauhoittumaan vaan koko radan ajan olin yhtä rento kuin rautakanki.. Sen takia tuli vähän ylimääräista säheltämistä. Meidän kohtaloksi koitui keppien jälkeen sivuttaissuunnassa keppeihin nähden oleva hyppy, joka piti kiertää takaa. En työntäny Tamia tarpeeksi hypyn taakse, joten Tami hyppäs hypyn väärin päin. Tulokseksi siis hyl. Tuota kohtaa lukuunottamatta olin kyllä tosi tyytyväinen rataan: Tami irtos tosi hyvin ja meidän murheenkryyni puomikin onnistui. Ilmeisesti meidän olohuonetta somistavasta lankun palasta (jolla otetaan joka ilta ennen iltaruokaa pienet puomisulkeiset) on ollu hyötyä 

Toisella radalla, joka oli hyppyrata, oli sitten vähän huonompi tuuri. Tehtiin Tamin kanssa puhdasta rataa aina loppu pyörityksiin asti kunnes Tami pysähtyi yhtäkkiä. Ensimmäinen ajatus oli, että  #&¤% koira jos jäit syömään hevosen paskaa niin tulee sulla pitkä matka kävellä kotiin. Sitten kuitenkin huomasin, että Tami puree oikeaa etutassuaan. Hetken siinä mietin, että mitähän tässä tekis, mutta yhtäkkiä Tami nousi ja lähti jatkamaan rataa. Mie ohjasin sen radan sitten loppuun, aloin vaan sitten loppu suoralla kattomaan, että ei s..tana toi koira hyppää kaukaa.. Olin ihan varma, että nyt kävi pahasti.

Radan jälkeen yritettiin sitten kattoa Tamin tassua. Eikä ollu mitenkään helppo homma, Tami kun ei muutenkaan tykkää, että sen tassuihin kosketaan ja nyt kun se oli vielä kipeäkin. Ja häntäkin laski jätkällä koipien väliin kun yritetetiin puoliksi pakolla kattoa sitä tassua  Terhin ja Tuijan kanssa saatiin katottua sen verran, ettei Tami onnu, mutta aristaa vähän oikean etutassun kahta varvasta / varpaiden väliä. Illalla Tami ei sitten suostunu hyppäämään autoon eikä autosta pois ja ontui satunnaisesti. Pyydettiin sitten ensiavuksi kasvattaja-Kati tulemaan seuraavana päivänä katsomaan tassua.

Sunnuntai aamuna lähdettiin poikien kanssa normaalille aamulenkille. Tami käveli aluksi ihan normaalisti kun sitten lenkin loppupuolella alkoi taas purra oikeaa etutassua. Pienen taistelun jälkeen sain tutkittua tassun paremmin ja löysin kahden uloimman varpaasn välistä noin 1 sentin mittaisen tikun! Ilmeisesti se tikku oli tullu maneesin pohjasta kun siihen hiekkaan on sekoitettu sahanpurua. Sain tikun revittyä irti ja Riimi hoiti todistusaineiston hävittämsien  Kati kävi vielä sitten tutkimassa Tamin. Tami antoi tosi hyvin tutkia varpaat, joten saimme varmuuden, että jalan aristaminen johtui pelkästään siitä tikusta. Mutta täytyy sanoa, että Tami on kyllä aika kova jätkä, ei varmaan moni koira olis tuollainen tikku tassussaan juossu enää askeltakaan.

Kisojen jälkeen jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis, oli kiva kisata muutaman kuukauden tauon jälkeen. Vaikkei tuon parempia suorituksia tällä kertaa saatukkaan, olen silti positiivisemmalla mielellä jatkon suhteen entä elokuussa. Eiköhän tämä tästä, hitaasti, mutta varmasti. Onnittelut Terhille ja Lanalle hyppy sertistä sekä muista hienoista palkintosijoista!

Mitäs meille muuta? Viime viikot on tosiaan ollu aika hulinaa. Lokakuun alussa (heti koeviikon loppumisen jälkeen) lähdettiin käymään meidän koulun abien kanssa opintomatkalla Helsingissä. Oli kyllä kiva reissu! Sillä välin kun ne täysi-ikäiset tutustui Helsingin yöelämään (niin miehän olin sillon vielä 17. Jos oltais lähdetty seuraavalla viikolla niin miekin olisin päässy matkaan ) niin mie olin sitten Millan luona kattomassa aivan ihania göötti kakaroita <3 Sitten me käytiin Millan kanssa kattomassa Purina hallia ja pääsin vielä seuraamaan Millan ja Liekin treenejä. Oli kyllä tällaisella metsässä kasvaneella maalaisjuntilla paljon ihmettelemistä KIITOS Milla, oli tosi kivaa!

Tämä viikko ollaan oltu syyslomalla. Lomaa ollaan vietetty pääasiassa treenaamalla agia kun treenaaminen on tosiaan muutamana viime viikkona jääny vähän vähemmälle. Treenit on menny pääsääntösesti molempien kanssa ihan hyvin. (Uskaltaakohan tätä sanoa ääneen?), mutta Riimikin on alkanu viime aikoina pysyä paremmin lapasessa. Niin ja tosiaan Riimin kanssa ollaan siirrytty 2-3-luokan treeneihin. Onhan nää meille vielä vähän vaikeita, mutta mun mielestä meillä on kuitenkin menny tosi hyvin.    

Nyt kun ulkona on ollu ihan hirveen märkää ja luntakin on vaan vähän maassa (paitsi nyt sitä näyttäis satavan!) niin uusia kuvia ei ole. Kun kuvat on kuitenkin kivoja niin laitetaas sitten vähän lomatunnelmia viime kesältä. Nää on siis otettu joskus heinäkuussa Lehtojärvellä.

Viime kesän suurin ihme oli se, että Riimi alkoi uimaan. Siis ihan oikeasti uimaan! Se ei siis päätyny veteen enää vahingossa kun tippui laiturilta tai juostessaan tohkeissaan jonkun kepin perään joka heitettiin toiselle koiralle. Vaan se meni ihan itte! Tyylissä olis vielä vähän parantamisen varaa, mut treenataan sitä sitten ens kesänä

Tami, Misku ja Riimi katselee sorsaa laiturilta

Pojista muutama kesäinen poseeraus (voi jestas tuo Riimi oli karvaton!)

Tami

Illat oli tosi lämpimiä ja sillon istuskeltiin laiturilla..