Päivitykset laahaa "hieman" perässä.. Ei siis eksytty mihinkään Norjan vuoristoihin tai hävitty mihinkään. Kesäloma loppui vaan niin kauhean nopeasti ja koulun alkamisen jälkeen aika on ollu entistä rajallisempaa. Koirilta en tietenkään aikaa voi ottaa pois eli ollaan lenkkeilty ja treenattu entiseen malliin, mutten vaan ole ehtinyt päivitellä blogia ollenkaan. Yritän kuitenkin nyt ryhdistäytyä, ettei päivitykset oikeasti tulis näin järkyttävän paljon myöhässä.. Tässä siis katsaus viime kesän kisoihin, reissutarinat ja muita kuvia kesältä päivittelen lähi päivinä. Siis ihan aikusten oikeasti nyt tuo lähi päivinä tarkoittaa, että "pian" eikä "kahden kuukauden päästä"

Riimin kesän näyttelytunee jatkui Jällivaaran jälkeen muutamassa näyttelyssä. Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna käväistiin Piteån KV näyttelyssä (tuomarina Dan Ericsson), josta Riimille tulokseksi CK ja PU5. Tuomarin mielestä, Riimi oli turhan kehittymätön ja lisäksi sillä saisi olla parempi pää ja ilme.. Aika hauskaa, vuosi sitten samainen tuomari sanoi Riimistä, että sillä on erinomainen pää ja ilme..  Heinäkuun puoli välin tienoilla vietettiin viikoloppu Oulussa, jossa pidettiin kaksi KV näyttelyä. Riimi oli lauantaina Kurt Nilssonin arvosteltavana VAL EH/3 (tuomari tykkäs Riimistä kovasti, mutta niukat takakulmausket pudottivat palkintosijaa) ja sunnuntaina Marjatta Pylvänäinen-Suorsan arvosteltavana VAL ERI/1, PU1, CACIB, VSP. Kesän viimeinen näyttely olikin sitten gööttien erkkari Helsingissä, jonne oltiin kutsuttu arvostelemaan brittiläinen Cristopher Millard. Ja siellä Riimi yllätti todenteolla kun oli kovatasoisen valioluokan kakkonen (VAL ERI/2)!! Olin kyllä todella yllättynyt ja tyytyväinen, kun valiourosten luokka oli todella kovatasoinen ja siellä oli oikeasti todella hienoja koiria. Ja Riimi taisi olla vielä koko porukan nuorinkin. Tässä Pitkäsen Sarin ottama kuva Riimistä (joka selvästi luulee olevansa jumppatunnilla sen verran hienosti venyttää takajalkojaan )

Kolme viime viikonloppua ollaan viettetty agility kisojen merkeissä. Ensin kisattiin gööttien agimestaruuksissa Oulussa (15-16.8). Tamin kanssa ne oli ensimmäiset kisat sitten mun polvileikkauksen.. ja kyllä mulla jännittikin ihan hirveesti. Ensimmäinen rata oli aikamoista räpeltämistä, Tami yritti sinkoilla koko ajan väärille esteille ja mie olin ihan hukassa. Päästiin kuitenkin puhtaalla ratasuorituksella ja pienellä yliajalla maaliin. Toinen rata oli huomattavasti parempi. Kohtaloksemme koitui kuitenkin hylkääntyminen kun joudin lennosta muuttamaan ohjaussuunnitelmaa ja vein Tamin yhdestä hypystä ohi enkä korjannut sitä.

Siitä seuraavana viikonloppun kisattiin Keminmaassa piirinmestaruuskisoissa (22.-23.8). Ja ne kisat oli valehtelematta elämäni kamalimmat. Kisoja edeltävänä päivänä multa vedettiin jalkapallo pelissä tosi rumasti jalat alta. Tämän seurauksena polvi turposi ja meni tosi kipeäksi. Päätin kuitenkin lähteä kunnon kipulääkkeillä ja polven teippauksella yrittämään kisaamista.

Lauantaina Riimi aloitti kisauransa upeasti kahdella melkeen nollalla. Ensimmäisellä radalla tehtiin viidenneksi viimeiselle esteelle asti nollaa, kunnes mie jäin varmistelemaan rengasta ja Rii karkaa väärään päähän putkea. Mutta muuten rata oli kyllä tosi hieno ja sujuva! Toisella radalla Riimi karkas lähdöstä ja hyppäs A:n alastulokontaktin - kumpaakaan näistä Riimi ei ole ikinäkoskaanmilloinkaan tehnyt treeneissä! Mutta olen kuitenkin tyytyväinen, että sain pelastettua muutaman hylyn kun kontaktihullu R yritti karata puomille ja keinulle Radalta tulokseksi siis 5 vp, ihanneaika alittui -4,30 ja sij. 4.

Tamin kanssa kisat menikin sitten tosi huonosti.. Rata alkoi tosi hyvin, mutta sitten aivan yhtäkkiä (oltiin vasta esteellä neljä) mulla menee koko vasen jalka aivan tunnottomaksi. Radasta en muista kyllä yhtään mitään, mutta ohjasin kuitenkin radan itkua pidätellen loppuun asti. Ilmeisesti päästiin rata puhtaasti loppuun pienellä yliajalla. Tämän takia, jätin sitten piirinmestaruusjoukkue radan välistä ja kävin sunnuntaina vain toteamassa yhdellä radalla, etten pysty juoksemaan. Harmitti, itketti ja vitutti aivan kamalasti. Inhottaa kun joudun kulkemaan koko ajan vastatuuleen ja tuntuu, että edellisestä takaiskusta selvittyäni voin alkaa jo odottelemaan, että koska se seuraava tulee Osaksi tämän takia mulla on varmaan ollu niin huono motivaatio treenata viime kuukausina. Tajusin, että Tamin kanssa ollaan junnattu tässä samassa pisteessä jo viime syksystä. Enkä mie halua junnata tässä samassa pisteessä enää. Mulla ärsyttää olla näin paska! Kaikki treenitauon ja lopettamsien välillä on käyny mielessä. Olis naurettavaa luovuttaa, mutten tiedä löytyykö mun taidolla ratkaisua tähän ongelmaan.

Erikseen kiitän Keminmaan kisoissa niitä, jotka mua tsemppas ja lohdutti, ne oli mulle tosi vaikeet kisat. Erityiskiitos Tuijalle ja LauraR:lle, tiedätte kyllä mistä <3 Tässä Laura Raudaskosken ottama kuva Tamista Keminmaan kisoissa, kiitos:

Viime viikonloppuna kisattiin sitten omissa kotikisoissa täällä Rovaniemellä. Olin kyllä aika pitkään kahden vaihella, että lähdenkö kisaamaan ollenkaan. Keminmaan kisat oli vielä tuoreena mielessä, enkä olis halunnu kokea samaa enää uudestaan. Sain kuitenkin jostakin kerättyä sen verran sisua, että päätin lähteä kokeilemaan ainakin Riimin kanssa. Ohjaaja tietysti hyvin doupattuna ja polvi tukevasti teipattuna..

Riimin ratoihin olin todella tyytyväinen, tuloksena kolme vauhdikasta hylsyä ja nollavoitto Toi Riimin nollavoitto rata oli ihan sikamakee, en oikeestaan keksi olisko siinä mitään voinu tehdä paremmin. Vauhtiakin oli mukavasti, ihanneaika alittui -12,39, joka oli kaikista mineistä, mideistä ja maxeista toiseksi nopein! Ainoastaan meidän supernopee treenikamu Asgeir oli nopeempi Noihin hylsy ratoihinkin olin tyytyväinen, nekin oli kohtuullisen sujuvia. Riimi vaan karkas niillä radoilla putkiin, jotka ei välttämättä olleet lähelläkään Yhdellä radalla Riimi juoksi kepeiltä suoraan putkeen, jonka kumpikaan suuaukko ei edes näkyny kepeille eli oli ts. pimeä putki. Ja mie näytin ihan tältä   kun huomaan, että R ei lähtenytkään mun mukaan loppusuoralle vaan juoksee aivan vastakkaiseen suuntaan kohti putkea. Tuomarikin totesi, että osaa se ainakin hakea putket vaikeistakin kulmista Eikä varmaan tarvi sanoa, että meillä oli siihen mennessä puhdas rata alla ja kepit oli loppusuoralla.. Riimin kuvasta kiitos Saara Kangasniemelle!

Tamin kanssa meni sitten taas vähän niin ja näin. Ekalta radalta 10 vp, Tami ei lähtenytkään yhteen vientiin niin hyvin matkaan kun oletin (otettiin siitä kielto) ja sitten yksi rima tuli alas. Mutta se oli kyllä paras rata mitä ollaan kisoissa tehty pitkään aikaan! Toiselta radalta otin hylsyn kun Tami teki huonon pysähdyksen puomille ja otin koko puomin uudestaan. Kolmannella radalla Tami sitten räiskäisi oikeen kunnolla puomin kontaktin yli > hylsy kun otin puomin uudestaan. Mun periaate on tosiaan se, että mun koirat pysähtyy puomin kontaktille ja piste. Paljon näki noissakin kisoissa ihmisiä, jotka oli opettaneet koiralle 2on2off- kontaktit, mutta jos alla oli puhdas rata ja koira ei suorittanut kontaktia toivotulla tavalla he jatkoivat rataa. Neljäs rata oli hyppäri ja se oli muuten vaan huono. Tami puri mua heti kakkos hypyllä, puri putkeen viennissä ja kepeillä säädettiin jotakin aivan ihmeellistä.. Kuitenkin pudas rata, edellä mainituista syistä johtuen yliajalla..

Seuraavaksi pidetään vähän taukoa kisoista, seuraavat kisat olis suunnitteilla lokakuulle. Sitä ennen jatketaan treenailua ja hiotaan keskeneräisiä juttuja kuntoon. Niin ja mie yritän löytää sen puuttuvan treenimotivaation ja itsevarmuuden jostakin..