Meidän seura järjesti bussikyydin Kajaanin agility kisoihin ja siellä sitten kisailtiin lauantai. Reissu oli tosi raskas kun lähdettiin perjantai yönä klo 1 liikkeelle ja oltiin sunnuntai aamuna puoli 4 kotona. Oikea "28 tunnin risteily", jolta porukka palas pirteänä takas, heh Oli kuitenkin mukavaa ja ainakaan meidän osalta reissu ei ollu turha! Kiitos vaan Minnalle ja Ritvalle bussi kyydin järjestämisestä! 

Riimin kanssa kisattiin kaksi Minna Väyrysen tuomaroimaa agility rataa. Eka rata karkas käsistä jo heti alkumetreillä. Yleensä jätän Riimin lähtöön niin, että otan siltä pannan pois ja sanon painokkaalla äänellä "odota". Muuta ei olla tarvittu, Riimi on niin kiltti ja kuuliainen. Tai ainakin niin luulin ennen tuota rataa. Riimi oli ihan kamalilla kierroksilla kun menin sen kanssa lähtöön, kun aloin ottamaan siltä pantaa pois niin R puri mua kyljestä(!!). Käskin Riimiä rauhoittumaan ja odottamaan. Kun olin päässyt ensimmäisen hypyn taakse ja annan Riimille luvan hypätä ensimmäisen hypyn, näen silmakulmastani miten Riimi on hypänny jo kyseisen esteen ja rynnii kohti mun selän takana olevaa putkea... Tulokseksi siis hyl ja reikä toppatakin kyljessä. Radalla ei sitten päästy kun kuudennelle esteelle joka oli puomi. Riimi karkasi puomilta ennen lupaa, joten otettiin puomi uudestaan ja lähdettiin radalta.

Toisella radalle mentäessä mulla oli tosi jännä fiilis. Tuntu oikeesti siltä niinkun olisin menossa kisoihin lainakoiralla, jolla en ole kerenny harjoitella kun muutaman kerran. Rataantutustumisessa oli aivan typerä olo kun en kerta kaikkiaan tienny, että miten veisin Riimiä. Onneksi sitten eräs viisas ihminen sano mulle rataantutustumisen jälkeen, että mun pitäs antaa Riimin vaan mennä. Niin se onnistuis parhaiten. Lähdön päätin ottaa varman päälle, joten jätin Riimin istumaan. Pienen protestoinnin jälkeen Riimi jäi hyvin. Rata meni sitten tosi hyvin, annoin Riimin tehdä työt ja ite roikuin vaan perässä, rauhallisesti käskyttäen. Päästiin maaliin ilman ratavirheitä, eli saatiin toinen nousunollamme kohti kakkosia! Ihanne aika alittui -11,12 ja sij. 2.

Muutaman tunnin odottelun jälkeen päästiin Tamin kanssa Minna Väyrysen agility radalle. Radan haastavin kohta oli alku ja oikeastaan vaan sen takia, etten osannu päättää miten sen ottaisin. Ennen rataa mulla oli sellainen olo, että olen aivan hukassa. Kun olin jättäny Tamin lähtöön päätin vielä tehdä sen alun erillä lailla kun olin suunnitellut. Itseasiassa se onnistui ihan hyvin, ainoastaan yksi käännös valui turhan pitkäksi. Muuten tehtiin sujuvaa rataa, mulla oli vaan koko ajan sellainen fiilis, etten ole varma mikä seuraava este on. Tehtiin kuitenkin 0, ihanneaika alittui -3,64 ja sijoitus taisi olla 7. Ensimmäinen SM-0!!

Toinen rata oli Kari Jalosen agility rata. Näin jälkeen päin sanottuna tää rata vähän harmittaa, tuplanolla jäi 1,01 s päähän. Olin kauhean itsevarma kun menin radalle, olin omasta mielestäni keksiny juuri sellaisen ohjauksen mikä sopii mulle ja Tamille hyvin. Itse rata oli sitten kauhea paniikki pelastusten sarja, sisältäen hirveetä räpeltämistä ja sähläämistä. Alku meni tosi hyvin, erityisen tyytyväinen olin nopeaan puomiin ja yhteen tosi tiukkaan käännökseen. Sitten alkoi alamäki. Kepeille Tami oli kuulemma tehny pitkän kaarroksen ja keppien jälkeen yrittäny napata mua pohkeesta.. Sitten Tami yritti karata A:lle, ehdin kuitenkin viime hetkellä karjaista Tamin pois. Sitten muutamaa estettä myöhemmin mun valssi myöhästy ja sain Tamin aika pahasti jalkoihini. Blääh.

Illan viimeinen rata oli hyppäri, joka oli todellinen juoksu rata! Vähän oli siinä vaiheessa väsyny olo pitkän matkan jälkeen, mutta sain kuitenkin itteni tsempattua hyvin radalle. Alku oli samanlainen kun muutama viikko sitten Kari Jalosen agilityradalla Oulussa. Kaksi ensimmäistä hyppyä olivat melkeen suorassa linjassa toisiinsa, jonka jälkeen oli sitten tiukka käännös oikealle. Kun juuri tuo käännös valui Oulussa luvattoman pitkäksi ajattelin nyt kokeilla toisenlaista tekniikkaa. Yritys oli varmaan hyvä, mutten saanu sitä toimimaan kuitenkaan haluamallani tavalla > taas liian pitkä kaarros. Se söi sitten vähän fiilistä loppu radalta, mutta mentiin kuitenkin hyvällä asenteella loppuun asti. Tehtiin siis 0 (toinen SM-0!!), ihanneaika alittui -4,95 ja sijoitus olisko ollu 11. 

Olin kuitenkin tyytyväinen kisoihin, etenkin Tamin kanssa oli kiva kisata. Niin ja oli Riiminkin jos pystyn tehokkaasti mielessäni sensuroimaan tuon ekan radan Omaan asenteeseen olin tosi tyytyväinen, pystyin pitämään hyvän fiiliksen mukana jokaisella radalla ja radoilla sitten keskityin tekemään vaan sitä omaa juttua koirieni kanssa. Oli kiva huomata, että me aletaan Tamin kanssa pikku hiljaa päästä sille tasolle millä oltiin viime keväänä, ennen tuota polvileikkausta. Nyt sitten kun päästään sille tasolle takas niin on taas mahdollista alkaa kehittymään ja pääsemään eteenpäin On kyllä hauskaa lähteä ens viikonlopuna kisailemaan Kemiin! Onnittelut vielä Sarille ja Vegalle, jotka tekivät joka radalla hienot nolla tulokset! Vinkalle rapsutukset, se oli kyllä ihqu

***** ***** ****

Ainiin joo, muutama viikko sitten käytiin Seinäjoen KV näyttelyssä, Riimin tulokseksi PU3 ja vara-cacib. Eipä siinä, ei Riimistä olis tullu Inttiä, vaikka se olis sen cacibin saanu.. Laskeskeltiin Riikan kanssa junassa, että Riimillä aika raja jäi 2 päivästä kiinni... Eihän tätä tietenkään voinu tarkistaa ennen kun Riimin sinne ilmoitin..  Siksi olenkin tyytyväinen, että urosten cacib meni sellaiselle, joka sitä oikeasti tarvitsi - onnea vaan Hanna ja Optio!