Viime viikonloppu vietettiin Kajaanissa: lauantaina kisasin molemmilla pojilla agia ja sunnuntaina oli Riimin näytelmien vuoro. Agiin halusin lähteä kisaamaan siksi, että saatais vähän tuntumaa ennen kuun lopussa olevaa Pakkasrallia.

****** VAROITUS: teksti sisältää paljon omaa kehua ja hehkuttamista! Mut harvoinpas sitä on näin tyytyväinen *****

Ekana oli Tamin agilitykisa, tuomarina siis Risto Ojanperä. Kaikki jotka mut tuntee tietää, että pitempi kisatauko ei sovi mulle ollenkaan, kun mulla alkaa sit jännittään ekoissa kisoissa ihan kauheesti. Nyt kisataukoa oli vain se 2 kk ja siltikin jännitti ihan kohtuullisen paljon.. Tai oikeestaan kaksi asiaa mulla jännitti ihan kauheesti, jotka sit vaikutti muutenkin jännitystasoon: 1) lähtö ja 2) puomin alastulo. Tamin vahvuuksia ei ole lähdöt (tai siis sinne jääminen) ja nyt uuden sääntömuutoksen takia radalle pitäis lähteä normaalia rivakammin. En haluais kuitenkaan antaa Tamin pompottaa mua lähdössä, mutta toisaalta en myöskään haluais kuulla niitä kolmea vihellystä, joiden seurauksena tuloslistaan tulis meidän kohdalle merkintä "pois". Puomin kontaktia jännitin sen takia, että viimeksi sitä ollaan otettu pari viikkoa sitten, jolloin Tami sikaili puomilla ihan miten sattuu (karkas, louskutti, yritti purra mua kun juoksin ohi jne). Silloin siis kävimme viimeksi keskustelua puomin suorittamisesta. Eikä sen jälkeen olla sitä muistettu ottaa.

Lähtö sujui hyvin, kun käskin Tamia normaalia tiukemmin odottamaan. Puomillekin Tami teki oikeen nätin 2on-2off-kontaktin, just sellaisen kuin haluankin! Rata tuntui tosi sulavalta ja Tami irtos tosi hyvin! Lopussa mulla vaan sattu pieni kämmi: pujottelussa en ottanu tarpeeksi etumatkaa, joten en kerenny tekemään suunnittelemaani valssia. Jouduin sitten tekemään takaaleikkauksen ja Tami pyöri tosi paljon ennen estettä. Sain sen kuitenkin jotenkin hyppäämään sen hypyn eikä rimaakaan tullu alas. Maalissa oltiin siis 0 tuloksella ja fiilis oli mahtava, lopun kämmistä huolimatta! Vitsit, kun aina radan jälkeen olis tuollainen tunne, että leijuu niin korkealla, ettei jalat kosketa maata ja muuten tuntuu, että halkeaa ylpeydestä. Tulos Tamin kanssa siis 0, aika -2.26 sij.4. Tuossa lopun tunaroinnissa menetettiin varmasti aika paljon aikaa, muttei se mittään, oli sen verran hieno rata! 

Vähän Tamin radan jälkeen pääsi starttaamaan Riimi, jonka tavoitteena oli olla ottamatta hylsyä.  Rata ei kuulunu kyllä mun suosikkeihin yhtään, kun heti 2 ja 3 hypyn väliin piti ottaa välistäveto ja kun välistävetoa ei olla RIimin kans kauheesti tehty. Saatiin se alku sujumaan itseasiassa yllättävän hyvin. Riimi teki niin sujuvaa rataa, ettei ikinä! Sen kans oli niin mahtava tunne! Tai siis kerrankin oli tunne, että me tehtiin Riimin kans samaa rataa eikä se sinkoile ihan mihin sattuu. Riimi irtos ihan mielettömän hyvin ja teki tosi sujuvaa rataa, kunnes niitä virheitä alkoi vaan ropista. Ensin Riimi roikaisi A:n alastulon oikeen näyttävästi alas, tätä ei ilmeisesti tuomari huomannut, mutta mie näin sen kyllä paremmin kuin hyvin. Sitten muutamaa estettä myöhemmin mie tunaroin jälleen: lähdin viemään Riimiä kepeille eikä se kestä sitä. Riimi pujottelee parhaiten, kun sen lähettää kaukaa ja pystyy itse olemaan kaukana. R teki siis kepeiltä aloitusvirheen. Uusi yritys ja R tuli kesken keppejä pois. Kolmannella yrityksellä Ärs pujotteli sit oikeen mallikkaasti. Sitten Riimi tuli esteestä ohi, kun se jäi vähän niin kun selän taakse. Loppu kiemurat onnistu ihan sairaan hyvin! Rataantutustumisessa kauhistelin sitä loppua, kun siinä oli ensin hirvittävän pitkä vauhti suora ja sitten vastakkain kaksi takaa kierrettävää hyppyä. Monet ohjaajat suunniteli siihen valssia, mutta mie tiesin, etten ikinä kerkeä valssata siihen suoran päähän, kun Riimi on noilla suorilla mua niin paljon edellä. Tein sitten siihen jonkun sylikäännös/poispäinkäännös systeemin ja voi mahoton, kun onnistu hyvin! Sitä olen videolta ihaillu siitä asti, oli vaan niin kerta kaikkisen upee  Tuloksella ei siis kauheesti juhlittu (15 vp ja yliaikaa 8 s), mutta noita virheitä lukuunottamatta ei olla varmaan menty ikinä noin hyvän tuntuista rataa!

Sunnuntaina sit mentiin Riimin kans näytelmiin. Hih, mie luulin koko ajan, että oli viemässä Riimiä ruotsalaiselle tuomarille, mutta just ennen kehää mulle selvis, että tuomari on ihan vaan suomalainen! Et hyvin olen ollu asioista taas perillä. Mut hei, Susanne Wendell, eikö kuulostakin ihan ulkomaalaiselta?

Riimin tulokseksi jäi VAL ERI/2 ja PU3. Tuomarin mielestä Riimi oli tosi elegantti ja tasapainoinen, mutta liian kevyt kropaltaan. Arvostelu oli tosin yks parhaista, mitä Riimi on koskaan saanu:

"Erinomainen kokonaisuus, tyylikäs ja tasapainoinen. Uros, jolla kaunis pää, silmät ja korvat. Hyvä runko ja raajat. Erittäin hyvä karvapeite. Liikkuu kevyesti ja sujuvasti."

Viimeisen Cacibin metsästys siis jatkuu, jossain ja joskus. Tässä on niin paljon kaikkea muuta häslinkiä, etten ole edes jaksanu selata näyttelyitä ja tuomareita, mutta mikäpä kiire meillä on. Onnittelut vielä kaikille näyttelyssä menestyneille!

Älkää muuten sitten ihmetelkö, jos tänä keväänä päivittelen blogia vähän vähemmän. Mulla alkaa nimittäin ens kuussa yo-kirjoitukset, joihin pitäs vissiin lukea. Ainakin mun pitäs opetella ihan käsittämättömästi enkkua, joka ei oikeen kuulu mun vahvuuksiin. Todistuksessa komeilee sellainen tyylikäs ja tasainen rivi viitosia, joten pitäs vissiin skarpata jos meinaan saada enkusta jonkun muun kuin I:n. Kisa kuulumiset ja kaikki muut merkittävät jutut koitan ehtiä päivitellä, mutta mitään kuvia tai muita kuulumisia en lupaa päivittää ainakaan hirveesti. Hmm, poikkeaakohan tää nyt ihan kauheesti siitä mitä mun päivittely on ollu tähän asti?!