Ja mun huono tuuri jatkuu eikä loppua näy...Aloitin about viikko sitten ammattilukiossa liikunnanohjaaja linjalla. Meillä oli sitten keskiviikko-perjantai sellainen tutustumisvaellus.

Keskiviikkoaamuna pyöräiltiin noin 30 km  Joutolammelle. Sinne tehtiin leiri ja ruuan jälkeen lähdettiin pyöräilemään noin 2km eteenpäin missä meillä oli kaikkea mukavaa ohjelmaa. Illan ohjelmien jälkeen mun polvi (vasen polvi siis se on oireillu jo viisi vuotta. oikea leikattiin viime keväänä) alkoi olla jo tosi kipeä, söin muistaakseni sinä päivänä 7*500 buranaa mikä ei kyllä helpottanut polveani tippaakaan. Sain kuitenkin pyöräiltyä pois ja nukuin yöni jotenkin vaikka kivut polvessa oli aivan kamalat. 

Torstaina me sitten pyöräiltiin taas sinne samalle paikalle mistä lähdettiin sitten suunnistamaan. Suunnistuksen jälkeen mulla toi vasen polvi  meni tosi pahaksi. Söin varmaan samanverran lääkkeitä kun edellisnä päivänä, eikä mitään vaikutusta. En päässy sitten sieltä pois kävellen enkä pyörällä, joten eräs kiva vetäjä kyytsäsi mut pois sieltä. Se meni niin kipeeksi, että aina kun lähdin kävelemään mulla tuli vedet silmistä. Mun asteikolla se on tosi kova kipu, koska muuten mulla on tosia korkea kipukynnys. Illan viihdyinkin sitten todella hyvin teltassa. Loppuillasta jalasta alko lähteä tunto ja ne oli mua lykkäämässä jo kotia, mutta mie en siihen suostunu ja jäin vielä yöksi.

Perjantai aamuna jalka oli niin paha, että piti mennä autolla pois. Tänään sitten jalasta lähti tunto pitkiksi ajoiksi kerrallaan ja oli älyttömän kipeä, joten äiti raahasi minut päivystykseen. Siellä odoteltiin melkeen kolme tuntia ennen kun pääsin tutkittavaksi. Sain sieltä sitten kunnon tuen jalkaan, vahvan lääkekuurin, ne kepit (pystyn kyllä kävelemään jotenkin (lue:aika huonosti) ilman keppejäkin, mutta ne on siksi, ettei jalka raistu liikaa) ja lähetteen kirurgille, joka toivon mukaan löytää syyn miksi jalka on tunnoton. Parantumista odotellessa, seuraava vaellus on jo kolmen viikon päästä ja sinä viikonloppuna olis kans agilitykisat..