Ensiksi se tärkein: Piiku toipuu vauhdilla!! Eilen illalla Pee alkoi olla jo pirteämpi ja päätin, että se on saatava syömään jotain. Kun hänen ylhäisyytensä nyrpisti nokkaansa lihaliemelle, riisille, riisille+lihaliemelle, nappula muhennokselle, kermaviilille ja raejuustolle, päädyin tarjoamaan taas kanaa. Kana menikin todella hyvällä ruokahalulla alas. Annoin kanaa ensimmäisen kerran joskus klo 22 aikoihin ja sitten aina muutaman tunnin välein. Ja kaikki pysyi sisällä! Vaikka kävi juomassa (jonka jälkeen yleensä oksensi) ja annoin lääkkeet.

Tänään sitten mummon vointi vaan parani entisestään. Vieraita Pee meni tervehtimään häntä heiluen ja vierasta koiraa haukkui! Ja käytökseen alkoi ilmestymään tuttuja Piikumaisia piirteitä: kun hänen ylhäisyytensä ei halua mennä esimerkiksi sisälle, heittäytyy hän selälleen ja menee ihan rennoksi. Niin ja Pee on ollu tänään myös paljon toimeliaampi, valehtelematta Pee on liikkunu enemmän entä Jouni (pikkuveli)! Loppujen lopuksi epäillään, että Piikun sairastuminen johtui myrkytyksestä eikä tuo ruokatorven laajentuma ole sitä aiheuttanut. Ruokatorven laajentuma löytyi tavallaan vahingossa, muiden tutkimusten ohessa. Onneksi tämä päättyi hyvin, on niin ihanaa kun tuo ihastuttava ja välillä niin kovin raivostuttava jästipää on kunnossa!

Riimin näytelmä turnee osa 2, käytiin 28.6 Gällivaarassa. Mie en lähteny näyttelyyn mukaan ollenkaan (kun olin niin huolissani Peen voinnista), joten Riikka otti ystävällisesti Riimin mukaansa. Göötit tuomaroi Anna Törnlöv, Ruotsista. Riimin tulos tältä reissulta oli AVO 1/1 CK PU1 SERT, CACIB, ROP ja Blå-Gula-Hund 3!!! Päivän kruunasi ehdottomasti se kun Sella Tamintyttö oli NUO 1/1 SERT, CACIB ja VSP Onneksi olkoon Riikka! Lisäksi Riikalle ja Katille isot kiitokset kun otitte Riimin matkaan! Ja kiitokset kun piditte mut tuloksissa ajantasalla, tulospalvelu toimi moitteettomasti  Onnittelut vielä Jonnalle, Asgeirista tuli uusi C.I.B, SE ja POHJ MVA! 

Sitten vielä muutama sana Riimi agiliitelystä. Tänään oltiin epävirallisissa "nolla koirakkona" ja viime keskiviikkona esiinnyttiin agilitynäytöksessä. Olen harjoitellut agia pääasiassa Riimillä kun sitä voi lähetellä esteille eikä sen kanssa tarvitse juosta hullun lailla. Jalka on siis sellaisessa kunnossa, että pystyn hölkkäämään aika sujuvasti, en pitkästi, mutta kuitenkin.

Noiden tapahtumien tarkoituksena oli käydä treenailemassa kilpailunomaista tilannetta, Riimin kanssa kun ei olla treenattu yli 8 kuukauteen missään ryhmässä ja harvoin on koirakavereita päässyt häiriköimään meidän treenejä. Ja kyllä se näkyikin. Mulla jännitti ihan mielettömästi enkä sen takia pystynyt käskyttämään kunnolla ja välillä jähmetyin keskelle rataa enkä tienny yhtään mihin jatkaa.. Tiedän kyllä mistä tuo jännittäminen johtuu: mun itse itselleni asettamista kauheista paineista. Tamin kanssa en jännitä enää niin paljon, mutta Riimin kanssa tilanne on toinen. Mie olen vaan niin kauhean epävarma sen kanssa treenatessani jos joku seuraa meidän treenejä. Sillon mie mietin, että "näkeeköhän ne muut kuinka vähän me osataan" ja "ajatteleekohan ne miten huonoja me ollaan". Eihän tällaisia pitäs miettiä vaan keskittyä siihen omaan tekemiseen, muttakun..

Mun liiallisen jännittämsien lisäksi meidän ongelmahan on se, etten ite tahdo käsittää, etten voi viedä Riimiä samalla lailla kun Tamia. Tamin kanssa olen tottunut huitomaan ja huutamaan, Riimi taas lukee ihan pienistä eleistä ja sen kanssa mun pitäs koko ajan tietää mitä mun kroppa tekee ts. mihin mun jalat ja kädet näyttää. Vielä en ole ainakaan kunnolla oppinut sitä ohjaamaan, mutta eiköhän tämän tästä treenaamalla parane. Mutta on se kyllä vaikeeta kun on kaksi niin erilaista koiraa! Niin ja toinen ongelma meillä on se, että Riimi lähtee todella helposti lapasesta. Se todellakin irtoaa ja etenee, mutta meidän tekeminen on vähän sellaista "kun intoa on enemmän kun järkeä"

No, mutta itse asiaan.. Viime keskiviikkona siis näytettiin agilityä Kolpeneen asukkaiden aikuisryhmälle. Mulla oli molemmat pojat mukana, mutta Riimi oli pääosassa. Oli tosi kuuma (+28) ja tehtiin sellainen lyhyt rata. Ja mites sitä meidän rataa kuvailisi.. No, Riimillä lähti ainakin mopedi "vähän" käsistä Vaikka R tekikin siellä vähän omia juttujaan niin silti siinä radassa oli enemmän hyvää kuin huonoa. Riimi meni kuumasta ilmasta huolimatta vauhdikkaasti, irtosi esteille älyttömän hyvin (pitkät estevälit!) eikä tiputellut rimoja! Tamilla tein kans pienen pätkän ja se meni todella hyvin. Paitsi yhdessä kohdassa otin Tamia vastaan ja käänsin sitä vähän köpösti niin se räiskäisi päin hyppyä. Hyppy oli vielä sellainen vanhan mallinen eli tosi raskas ja siinä oli muutama pidike sellaisella korkeudella, että Tamin silmä olisi voinut osua siihen. Tami on aikonut silmäkulmansa muutaman kerran juuri noihin pidikkeihin  Tällä kertaa mitään ei onneksi käynyt.

Tänään sitten oltiin Riimin kanssa ev. agikisoissa nollakoirana, paitsi ettei tehty nollaa Tuloksena kolminkertainen hylky Mutta sen voi pistää ihan mun jännityksen piikkiin, ohjasin ihan miten sattuu enkä käskyttäny tarpeeksi tiukasti. Onnistuin sentään muutaman paikan pelastamaan, muuten olis tullu kuusinkertainen hylky! Erityisen tyytyväinen olen meidän aikaan, kaikesta sikailusta, mun kököstä ohjaamisesta ja Riimin suorittamista ylimääräisistä esteitä huolimatta se oli kaikista mineistä, mideistä ja makseista ylivoimaisesti nopein! Lisäksi Riimi keskitty täysillä tekemään töitä eikä välittäny ollenkaan tuomarista, ajanottajasta, yleisöstä tai numerolapuista esteiden vieressä! Olin siis tosi tyytyväinen tähänkin, vaikka tuloksella ei kauheemmin juhlittu! Mutta ei se meillä ollu tarkoituksenakaan, vaan tarkoitus oli pitää hauskaa ja saada lievitettyä mun jännittämistä. Ja siinä me kyllä onnistuttiin loistavasti, innolla odotetaan jo seuraavaa koitosta

En oikeen keksiny mitään sopivia kuvia tähän juttuun, joten laittelen kuvia Lehtojärveltä tässä joku kaunis päivä!

Meidän Lehtojärven visiitti jäi sitten paljon lyhyemmäksi mitä oli tarkoitus...

Maanantaina Piiku aloitti oksentamisen. Oksennus oli sellaista kellertävää vaahtoa jossa oli heinätuppoja mukana. Piiku kuitenkin söi ja joi ihan normaalisti, joten ajattelin sen olevan vain sellaista ohimenevää, normaalia oksentelua jos se olis vaikka syöny jotain sopimatonta metsälenkillä. Tiistai oli paljon parempi, Pii ei enää oksennellut juuri ollenkaan, ruoka ja vesi mastui samalla tavalla kuin normaalisti. Lenkillä se oli vähän vaisumpi kuin normaalisti, mutta ajattelin sen johtuvan lämpimästä päivästä ja kun se oli vähän huonovointinen. Tiistaina soitettiin eläinlääkärille, joka oli sitä mieltä, että Piitä vain tarkkaillaan toistaiseksi. Käskettiin kuitenkin tuoda Piiku heti vastaanotolle jos se lopettaisi syömisen tai juomisen. Keskiviikkona kun oltiin lähdössä Lehtojärvelle Piiku oli jo aika pirteä, Katilta saamien homeopaattisten ansiosta.

Eilen se sitten alkoi. Aamulla Jouni huomasi, että Piiku oksentaa samantien kaikki vedet pois mitä se juo eikä ruokakaan enää maistunut. Isä ja Jouni lähtivät viemään Piikun sitten eläinlääkäriin. Piikun vatsa ultrattiin, siitä otettiin röntgenkuvia ja verikokeita. Ainoat muutokset olivat aavistuksen koholla olevat maksa-arvot (kuulemma yleistä vanhoilla koirilla) ja joku harmaa alue ruokatorvessa. Ruokatorvi letkutettiin, mutta sieltä ei löytynyt mitään, letku meni hyvin läpi. Tällä hetkellä epäillään, että Piikulla on ruokatoven laajentuma.

Tätä kirjoittaessani Piiku on ollut kotona noin 20 tuntia. Illalla Piiku oksenteli vielä vähän, nyt ainoastaan köhii välillä ja oksentaa satunnaisesti sellaista läpinäkyvää limaa (se on todennäköisesti limaa, jota kertyy laajentuneeseen kohtaan). Annettiin illalla ja tänä aamuna sille Antepsiinia ruiskulla. Yö meni hyvin, ainoastaan se ei kauhean hyvin olisi viihtynyt sisällä kun on niin paksu turkki. Vettä Piiku juo mielellään, vielä en ole yrittänyt ruokkia. Muuten on melko väsyneen oloinen (ell:n luona se rauhoitettiin turkimuksia varten) ja nukkuu paljon.

Nyt käydään hakemassa eläinlääkäriltä antibioottia ja seuraillaan Piikun vointia. Toivotaan parasta.

******

(27.6 klo 19.20) Ei oikeastaan mitään uutta. Piiku juo edelleen hyvin (veteen ollaan lisätty Nutrisalia, ehkä aavistuksen pirteämpi) ja ruoka ei vain tahdo pysyä sisällä. Syö kyllä kun tarjoan sille maustamatonta kanaa tai froliccia, mutta tulee ulos noin tunnin päästä. Yrittää kuitenkin syödä, mikä on tässä vaiheessa positiivista. Vettä ei oksenna ja juo onneksi niin hyvin, ettei pelkoa kuivumisesta ole. Lääkkeet on pysyny hyvin sisällä.

Kesälomalla ollaan keretty olla jo muutama viikko ja ei valittamista Niin paitsi ihan vähän voisin valittaa huonoista ilmoista, ei tule ihan heti mieleen kesää jolloin olisi pitänyt lenkkeillä toppatakki päällä.. Viikot ollaan vietetty kotosalla treenaten ja lenkkeillen, viikonloput ollaan sitten vietetty myöskin koiramaisissa merkeissä, 13.-14. oltiin agilityn SM-kisoissa Torniossa ja viime viikonloppu vierähti Juhannus näyttelyssä täällä Rovaniemellä. Näistä on nyt sitten luvassa vähän tarkempoaa sepostusta:

Kesäkuun toinen viikonloppu hurahti meidän osalta agilityn SM-kisoissa Torniossa. Niinkun kaikki tätä blogia seuraavat tetävätkin niin mun kohtaloksi jäi tänä vuonna kisojen seuraaminen katsomosta. Tami kuitenkin kisasi RAGIT:in joukueessa ja monien vaiheiden ja erilaisten ohjaaja kokeiluiden jälkeen Tamin ohjaajaksi valikoitui Tuiskun Arto. Treeneissä Tami kulki Arton kanssa todella hyvin, kisoissa sitten ei niinkään.. Siinä kävi vähän niinkun mie pelkäsinkin eli Tami karkasi radalta hakemaan mua..  Se oli aikalailla arvattavissa, Tami jäi nimittäin heti lähdossä jo vilkuilemaan katsomoon päin missä mie yritin olla piilossa. Lähti Tami kuitenkin radalla ihan hyvin, mutta ennen viimeistä estettä Tami pysähtyi ja alkoi katselemaan katsomoon päin. Sitten Tami tuli aidan alta yleisön sekaan ja lopulta mun luo.  Meidän joukkue ei tällä kertyaa saanut tulosta sillä myös Matti & Niki hylkääntyivät. Kiitos kuitenkin Artolle Tamin ohjaamisesta! 

Oli kyllä mukava kun noin isot skabat oltiin saatu näin pohjoiseen! Tunnelma kisapaikalla oli ainakin mahtava, jokainen suoritus herätti todella suuria tunteita niin kilpailijoissa kuin yleisössäkin. Niin ja ainakin tässä agilityn harrastajassa pienen toiveen, että jos sitä itsekin joskus pääsisi kilpailemaan noin isoihin kisoihin.. Lisäksi oli mukavaa tavata niin vanhoja kuin uusiakin göötti tuttuja, terkkuja heille!  Stiinalle terkkuja ihan erityisesti ja onnittelut hienoista radoista Topin kanssa! Niin ja Terhille & Lanalle tietty kans heidän hienosta debyytistä SM-kisoissa, vaikka he eivät aivan päässeet finaaliradalle.

Viime viikonloppuna järjestettiin varmasti Rovaniemen koko vuoden suurin koiratapahtuma, perinteeksi muodostunut Juhannus näyttely. Järjestely aloiteltiin jo perjantaina kun alettiin kasaamaan näyttely paikkaa. Lauantain sitten talkoilin lipun myynnissä / luettelon myynnissä ja sunnuntaina käytiin sitten Riimin kanssa kehässä.Riimin esiintyminen meni taas vähän niin ja näin. Kehässä juokseminen meni taas ihan päin p..settä, eräs todella laiska omistaja ei viitsinyt taaskaan treenata ennen näyttelyä.. Mutta paikoin Riimi ravasi ihan nätisti ja seisominen meni kans hyvin.

Gööteillä oli tuomareina Maija Mäkinen ja sitten oli joku harjoitusarvostelija, josta en kyllä edes tienny kuka se oli. Mäkinen tuntui tykkäävän Riimistä, mutta piti sitä isona uroksena Heti kun nostin Riimin pöydälle niin tuomari kommentoi, että "Tämä on kyllä iso uros" ja vielä monta kertaa. Mun mielestä se oli aika yllättävää, ite kun olen aina ajatellut, että Riimi olisi aikalailla keskikokoinen (se on joskus mitattukkin 33 cm). Riimiä ei kuitenkaan mitattu, koska tuomari ei pitänyt sitä turhan suurena. Riimin tulos oli tällä kertaa VAL ERI/1, PU1, CACIB ja VSP. Olin kyllä tyytyväinen, nyt meillä on sitten vihdoinkin se Suomen CACIB!!

Nyt sitten kirsut kohti Lehtojärveä, jossa nautitaan muutama päivä maalaismaisemasta!

Jippii vihdoinkin alkoi kesäloma! Jos tarkkoja ollaan niin lauantainahan meidät päästettiin kirmailemaan kesä laitumille (mie nyt en vaan kauheasti kirmaile vielä ). Jotenkin oli tänä aamuna vaikeeta käsittää, ettei tarvinnukkaan lähteä kouluun. Kyllä vuosi on menny kauheen nopeeta. Nyt sitten ei tartte melkeen kymmeneen viikkoon miettiä yhtään mitään järkevää, saapii vaan nauttia! Ainiin ja kaikki kurssitkin pääsin läpi, ihan mielettömän hienoa!

Polvelle kuuluu ihan hyvää. Jätin nyt kepit pois ja pystyn ihan hyvin kävelemään. Kipeähän se on edelleen, mutta yritän tässä aloittaa liikkumisen pikku hiljaa, kivun sallimissa rajoissa tietenkin. Leikkaus haavakin on alkanut parantua hyvin eikä onneksi tulehtunut!

Tässä myös Riimin valiokuvien antia. Kaikki karvathan se on tiputtanu (se on siis ihan kalju), joten otettiin vaan tällaisia istuma kuvia. Ilmeet on ainakin hallussa Ensin ihan vakavana..

Sitten Riimi, joka osaa näyttää ihan super fiksulta

Lauantaina käytiin siis pikavisiitti Keminmaassa ryhmänäyttelyssä, koirista mukana oli Riimi ja Sella. Riikka sai kunnian esittää Riimin kun itse lukeudun vielä näihin perheemme nelijalkaisiin (kepit siis vieläkin käytössä leikkauksen jälkeen). Ei, en asettanu Riikalle kauheita paineita: taisi vain ennen kehää olla puhetta, että olis se kiva jos Riimistä tulis valio..  Riikka kuitenkin selvisi näistä mun asettamista "paineista" ja sai sadetta inhoavan Riimin esiintymään ilmeisesti ihan mukavasti (tai näin ainakin kuulin kun enhän mie uskaltanu seurata kehää juuri ollenkaan ) tuloksena: AVO ERI/1, PU1, SERT, ROP -> FI & NO MVA!! Riimi valioitui siis ensimmäisessa mahdollisessa näyttelyssään 2v synttäreidensä jälkeen! Tuomarina toimi Saija Juutilainen, joka lausui Riimistä seuraavasti:

"2v mittasuhteiltaan erinomainen. Hyvä runkoinen ja luustoinen nuori uros. Erinomainen uroksen pää ja ilme. Hyvä purenta. Kaunis kaula ja ylälinja. Vahva lanne. Eturinta vahvempi ja kulmaukset paremmat. Liikkuu oikealla ryhdillä ja askeleella. Hyvä väri ja karvanlaatu."

Viimeisimmän tietoni mukaan Riimistä tuli nyt sitten myös Norjan muotovalio, tarkistan kuitenkin tämän asian vielä ja ilmoittelen tarkemmin.

Kiitos, kumarrus ja aaltoja Riikalle kun esitit Riimin!! Onnittelut myös Maijalle ja Tuijalle VSP:stä ja FI&NO MVA- arvoista!  Valiokuvia otetaan jahka ehditään ja kun valio ruusuke tulee postissa (ne oli loppunu näyttelypaikalla, oli kuulemma tullu niin paljon valioita)!

Tamin lapsosilla ei muutenkaan ollut huono päivä: samaan aikaan kun me kastuttiin näyttelyssä, Tilley (Vinhallan Varjolilja) sai kaksi 0-tulosta aglityn 1-luokasta ja nousi 2-luokkaan! Ensimmäisen nollansa Tilley saavutti muutama viikko sitten ensimmäisissä kisoissaan. Onnittelut siis Tilley ja Anneli!